Kuulumisia Makongenista

Jambo jambo! Muutama päivä uudessa kotikylässä Makongenissa on jo vierähtänyt, ja ollaan kotiuduttu melko hyvin! Kyläläiset ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia ja meidät on toivotettu hyvin tervetulleiksi. Pari sanaa swahiliakin on jo jäänyt mieleen ja paikallisista lapsista on tullut meidän ylimpiä ystäviä.

2017-06-03-09-51-34-1

Ensimmäiset päivät täällä kului perheeseen ja kylään sekä HSH:n tiimiin tutustuen. Eilen perjantaina päästiin jo työn makuun, kun oltiin koululla puurohommissa ja käytiin läheisessä Ukundan kylässä työkalu- ja maaliostoksilla. Iltapäivällä viimeistelimme kanalarakennusta, jonka edelliset vapaaehtoiset olivat aloittaneet.

Päiväntasaajan täältä puolen kirjoittelee HSH:n tuoreimmat vapaaehtoiset, Lotta ja Rebekka. Seuraavat kaksi kuukautta vietetään Makongenin kylässä, ja odotellaan jo malttamattomina, että saadaan kaikki hommat kunnolla käyntiin!

Feeding Program eli puuronjako on yksi meidän tärkeimmistä töistä täälläolon aikana. Joka aamu joku HSH:n työntekijöistä tai vapaaehtoisista keittää ja tarjoilee puuroa kylän alakoulun oppilaille. Moni lapsista tulee köyhistä oloista, ja joillekin puuroannos voi olla sekä aamupala että lounas. Osa lapsista kävelee kouluun monen kilometrin päästä syömättä mitään. Koulun henkilökunnan kertoman mukaan puuronsaannilla on ollut merkittävä vaikutus lasten olemukseen ja keskittymiskykyyn.

2017-06-02-10-40-54-1

Puuro keitetään koulun piharakennuksessa avotulella suurella padalla. Puhdas vesi saadaan HSH:n rakennuttamasta koulun kaivosta. Paikallinen kokki oli opastamassa ja auttamassa meitä, sillä avotulella kokkaaminen on suomitytöille vielä vähän vierasta.

Jo ennen puuron valmistumista osa lapsista kävi uteliaina (ja varmasti nälkäisinä) kurkkimassa keittiön ovella, josko kohta saisi syötävää. Ja voi, sitä lasten riemua ja silmien loistetta, kun puuron tarjoilu lopulta aloitettiin! Siinä puuroa kauhoessa ja lasten kanssa rupatellessa tunsi todella tekevänsä maailman tärkeintä työtä. Ihanaa ajatella, että päästään näkemään ja kokemaan sama riemu vielä aika monena aamuna.

2017-06-02-10-36-51-1

Meidän tehtäviin täällä ollessa kuuluu myös maalaushommat ja puutarhatyöt sekä pöytien ja tuolien rakentaminen kylän koululle. Jotta päästään ensi viikolla tositoimiin, käytiin yhdessä HSH:n työntekijän Salimin kanssa naapurikylästä ostamassa tarvikkeita, maaleja ja työkaluja. Iltapäivällä käytiin koulun johtajaopettajan luvalla kaatamassa maksua vastaan koulun pihasta puu, rakennustarpeiksi kanalan orsia varten. Edelliset vapaaehtoiset olivat rakentaneet mahtavan kanalan, paikalliseen tapaan savesta, mutta kanalasta puuttuu vielä orret, joten se homma kuuluu meille. Orsien kiinnittämiseksi tehtiin reiät seiniin, ujutettiin puut reikiin, ja paikattiin reiät savella, unohtamatta pientä mutasotaa työn lomassa! Orsien rakentaminen jatkuu vielä ensi viikolla.

2017-06-02-10-33-12-1

Täällä ei kuljeta kello kaulassa, vaan asiat tapahtuu rauhalliseen, rentoon tahtiin ja sovituista aikatauluista ei liiemmin pidetä kiinni. Kenialainen ”Nähdään kello seitsemän aamulla” tarkoittaa todennäköisesti että ”Lähden kotoa kahdeksan tai yhdeksän maissa, törmäillään”. Tänään lauantaina kylässä oli tarkoitus olla siivoustalkoot aamukahdeksasta saakka: kello on nyt 10:29, eikä talkooväkeä näy. Mutta kaikki ajallaan! Kaipa tähänkin tottuu.

Kahden kuukauden seikkailu on alkanut! Luvassa on toivottavasti paljon ihania, mieleenpainuvia hetkiä.