Kokemuksia Home Street Homen harjoittelijoilta
Suoritin harjoitteluni Home Street Homella terveystieteiden maisteriopiskelijana, pääaineenani hoitotyön johtaminen ja kehittäminen. Neljän viikon mittaisen projektiharjoitteluni aikana Makongenissa osallistuin osana tiimiä paikallisille naisille suunnatun HSH Babyshower -työpajan suunnitteluun, toteutukseen ja raportointiin.
Harjoittelu tarjosi minulle arvokasta kokemusta ja uutta ymmärrystä projektien suunnittelun ja toteutuksen eri vaiheista sekä niihin liittyvistä mahdollisuuksista ja haasteista. Babyshower-toiminnan lisäksi pääsin osallistumaan terveysklinikan ja aamupuuroprojektin toteuttamiseen.
Harjoittelukokemus HSH:lla vahvisti uratavoitettani työskennellä tulevaisuudessa globaalin äitiyden ja äitien terveyden edistämisen parissa.
Ammatillisen oppimisen lisäksi nautin vapaa-ajastani tutustuen Makongeniin ja sen kauniiseen ympäristöön sekä luoden uusia ystävyyssuhteita paikallisten, vapaaehtoisten ja muiden harjoittelijoiden kanssa. Asuminen paikallisen perheen luona tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä osaksi heidän arkeaan ja tutustua paikalliseen elämään läheltä – kokemus, jota arvostan suuresti.
— Monna, terveystieteiden opiskelija
Suoritin sosionomiopintojeni viimeisen harjoittelun Home Street Home -järjestössä Makongenissa, Keniassa. Kolmen kuukauden harjoittelun aikana pääsin tutustumaan monipuolisesti HSH:n eri projekteihin ja toimintoihin.
Osallistuin CP-vammaisille ja kehitysvammaisille lapsille suunnatun päivätoiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Olin mukana myös 3-vuotiaiden leikkikoulun toiminnassa sekä esikouluikäisille suunnatun aamupuuro-ohjelman toteuttamisessa.
Harjoitteluun kuului kehittämistehtävä, jonka osana laadin oppaan erityistä tukea tarvitsevan lapsen vanhemmille. Harjoittelun aikana opin paljon uutta, pääsin tutustumaan uuteen kulttuuriin ja kehittämään omaa ammatillista osaamistani sosiaalialalla.
Oli hienoa päästä työskentelemään yhdessä ystävällisten ja osaavien ihmisten kanssa.
– Anniina, sosionomiopiskelija
Vietin kolme kuukautta Home Street Homella Makongenissa suorittamassa sosionomiopintojeni harjoittelua, ja kokemus oli upea. Pääsin näkemään läheltä, miten järjestötyö toimii käytännössä ja kuinka suuri merkitys sillä voi olla paikallisten ihmisten elämässä. Oli hienoa nähdä, kuinka paikalliset työntekijät ja vapaaehtoiset työskentelivät rinnakkain ja yhdistivät erilaista osaamista ja tietoa yhteisen tavoitteen eteen.
Harjoitteluni oli hyvin monipuolinen. Valmistin aamupuuroa lapsille, tein sisältöä järjestön sosiaaliseen mediaan toiminnan tunnettuvuuden lisäämiseksi sekä työskentelin lasten kanssa leikkikoulussa ja erityistä tukea tarvitsevien lasten päivätoiminnassa. Kohtaamiset erilaisista elämäntilanteista tulevien lasten kanssa vahvistivat empatiaani ja yhteisöllisyyden kokemusta sekä muistuttivat siitä, kuinka suuri merkitys läsnäololla, välittämisellä ja pienillä arjen teoilla voi olla.
Harjoittelun aikana opin olemaan kärsivällisempi, avoimempi ja kiitollisempi. Yhteisön tapa elää, tukea toinen toistaan ja löytää iloa ja rauhaa yksinkertaisista asioista kosketti minua ja sai pohtimaan uudella tavalla sitä, mikä elämässä todella on tärkeää.
Harjoittelun aikana kohtaamani ihmiset ja kokemukset kulkevat mukanani pitkään. Erityisesti mieleeni jäi ajatus siitä, että pienikin teko voi tehdä suuren eron toisen ihmisen päivään.
– Sinipilvi, sosionomiopiskelija
Kolmannen vuoden sairaanhoitajaopiskelijana vietin kuusi viikkoa Home Street Homella Makongenissa osana kliinistä harjoitteluani. Harjoittelu tarjosi mahdollisuuden työskennellä tiiviisti HSH terveysklinikan tiimin kanssa ja saada käytännön kokemusta terveydenhuollon toteuttamisesta yhteisölähtöisessä ympäristössä.
Harjoitteluni aikana toteutin myös kehittämistehtävän, jossa tarkastelin perinteistä lääkintää ja kasvien hyödyntämistä hoitomenetelmissä yhdistäen käytännön kokemuksia ja tutkittua tietoa. Projektin kautta pääsin tutustumaan sekä paikallisiin perinteisiin hoitokäytäntöihin että näyttöön perustuvaan lääketieteeseen ja ymmärtämään paremmin perinteisen lääkinnän kulttuurista merkitystä yhteisössä. Tutkimustyö ja kohtaamiset paikallisten asukkaiden kanssa avasivat minulle uudenlaisen näkökulman perinteisen lääkinnän ja modernin terveydenhuollon suhteeseen.
Harjoittelu oli sekä opettavainen että ajatuksia herättävä kokemus. Yhteisössä eläminen ja merkityksellisten kohtaamisten syntyminen potilaiden, henkilökunnan ja paikallisten perheiden kanssa teki kokemuksesta ainutlaatuisen ja inspiroivan – sellaisen, jota tulen aina arvostamaan.
Harjoittelu vahvisti myös kiinnostustani globaaliin terveyteen ja innosti minua syventämään osaamistani aiheesta sekä työskentelemään tulevaisuudessa globaalin terveyden parissa.
– Emina, sairaanhoitajaopiskelija
Opiskelen yhteisöpedagogiksi ja suoritin tutkintoni viimeisen harjoittelun Home Street Home -järjestössä. Tavoitteenani oli päästä tutustumaan kulttuuriin syvemmin, erityisesti tunteiden ja niiden käsittelyn näkökulmasta. Koen, että saavutin tämän tavoitteen erinomaisesti.
Toteutimme opiskelukaverini kanssa erilaisia tunnetyöpajoja HSH tiimin jäsenille sekä Holiday Program -toimintaan osallistuville lapsille. Erityisen merkitykselliseksi kokemuksen teki HSH tiimin avoimuus ja halu osallistua, oppia ja keskustella tunteista. Jaoimme kokemuksia, kuuntelimme toisiamme ja kävimme yhdessä tärkeitä keskusteluja.
Tunnetyöpajojen lisäksi osallistuin monipuolisesti järjestön muuhun toimintaan. Työskentelin muun muassa varhaiskasvatuksessa, lasten leikkikoulutoiminnassa, lasityöpajassa sekä Feeding Program -aamupuuroprojektissa. Suunnittelin myös valmistumistodistuksen kylän esikoululaisille ja otin jokaisesta lapsesta valokuvan todistusta varten.
Harjoittelun työtehtävät olivat hyvin monipuolisia, ja sain ympärilleni tiimin, jota parempaa en olisi voinut toivoa.
– Anna, yhteisöpedagogiopiskelija
Suoritin erityispedagogiikan maisterivaiheen harjoitteluni Keniassa, ja olen kokemuksesta valtavan kiitollinen.
Työskentelin pääasiassa päivätoiminnassa, Playgroup-ryhmässä ja PP1-esikouluryhmässä. Sain tehdä tiivistä yhteistyötä harjoitteluparini sekä HSH paikallisten kasvatusalan ammattilaisten kanssa. Yhdessä kehitimme materiaaleja vastikään perustetulle PP1-ryhmälle ja suunnittelimme varhaiskasvatuksen yksikölle yhteistä aamurutiinia.
Osallistuin myös päivätoiminnan ja PP1-ryhmän välisen yhteistyön kehittämiseen. Tavoitteena oli tukea vammaisten lasten osallistumista esiopetukseen heidän omien valmiuksiensa ja tarpeidensa mukaisesti. Lisäksi toteutimme ryhmissä hampaiden harjaukseen liittyvän intervention.
Harjoittelu vahvisti merkittävästi ammatillista osaamistani ja identiteettiäni sekä rohkaisi tarkastelemaan asioita uusista ja aiempaa avoimemmista näkökulmista. Ammatillisen oppimisen lisäksi kokemus oli minulle hyvin merkityksellinen myös henkilökohtaisella tasolla.
Olen erityisen kiitollinen paikallisen yhteisön jakamista näkökulmista, tarinoista ja lämmöstä. Ne tarjosivat sellaista oppia ja ymmärrystä, jota uskon olevan mahdotonta saada samalla tavalla missään muualla.
– Amelia, erityispedagogiikan opiskelija