Äitiyshuolto ei ole itsestäänselvyys – mitä tapahtuu, kun ensimmäinen ultraääni tehdään vasta raskauden loppuvaiheessa?

Monessa maassa raskausajan seuranta, neuvolakäynnit ja ultraäänitutkimukset kuuluvat lähes automaattisesti odotukseen. Makongenin alueella tilanne on monille odottaville äideille toinen. Osa odottavista äideistä käy ultraäänitutkimuksessa ensimmäistä kertaa vasta raskauden viimeisellä kolmanneksella, ja yhä edelleen monet äidit päätyvät synnyttämään ilman raskaudenajan seurantaa tai ultraäänitutkimmusta.

Kun raskautta ei ole seurattu säännöllisesti, moni tärkeä tieto voi puuttua vielä aivan synnytyksen lähestyessä tai jo käynnistyessä. Sikiön asento, kasvu, istukan sijainti, lapsiveden määrä tai mahdolliset poikkeavuudet kertovat meille paljon siitä, miten tulevaan tai käynnissä olevaan synnytykseen tulisi valmistautua.

Kun ensimmäinen ultraääni tehdään myöhään

Myöhäinen ensimmäinen ultraäänitutkimus ei tarkoita, etteikö tutkimuksesta olisi enää hyötyä. Päinvastoin – se voi tarjota ratkaisevaa tietoa synnytykseen valmistautumisen kannalta. Tutkimuksessa voidaan esimerkiksi havaita, että vauva on perä- tai poikkitilassa, istukka sijaitsee tavalla, joka vaatii tarkempaa arviointia, lapsiveden määrä poikkeaa normaalista tai sikiön kasvussa tai rakenteissa näkyy jotain, mikä edellyttää jatkotutkimuksia.

HSH Health Clinicillä tehdyissä raskausajan ultraäänitutkimuksissa suuri osa äideistä on tullut ensimmäiseen ultraääneensä vasta raskauden loppuvaiheessa. Olemme myös kohdanneet tilanteita, joissa tutkimuksessa on havaittu poikkeavuuksia tai muita tekijöitä, joiden vuoksi äiti on tarvinnut nopeaa ohjausta jatkohoitoon.

Miksi tutkimuksiin ei päästä aikaisemmin?

Syitä voi olla monia. Terveyspalvelut voivat sijaita kaukana, matkat maksavat ja tutkimusten hinnat voivat olla perheelle liian korkeita. Kaikilla ei myöskään ole riittävästi tietoa siitä, miksi raskausajan seuranta ja tutkimukset ovat tärkeitä, varsinkin jos aiemmat raskaudet ovat sujuneet ilman ongelmia. Joskus äiti käy antenataalivastaanotolla, mutta ultraäänitutkimus ei kuulu saatavilla oleviin palveluihin. Toisinaan tutkimuksiin hakeudutaan vasta silloin, kun ilmenee oireita tai huolta.

Tämä tarkoittaa, että hoitoon pääsy ei ole vain kysymys siitä, onko palvelu olemassa. Sen pitää olla myös saavutettavissa – maantieteellisesti, taloudellisesti ja käytännössä.

Ultraääni on vain yksi osa kokonaisuutta

Ultraäänitutkimus ei yksin takaa turvallista raskautta tai synnytystä, eikä se korvaa säännöllistä äitiyshuoltoa. Se on kuitenkin tärkeä osa kokonaisuutta, johon kuuluvat esimerkiksi verenpaineen seuranta, laboratoriotutkimukset, äidin voinnin arviointi, sikiön kasvun seuranta, terveysneuvonta sekä oikea-aikainen lähettäminen jatkohoitoon.

HSH:n työssä tavoitteena onkin yhdistää tutkimukset muuhun äitiyshuoltoon. Babyshower-toiminnassa odottavat äidit saavat tietoa muun muassa raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä, vastasyntyneen hoidosta ja synnytyksen jälkeisestä ajasta. Klinikalla voidaan seurata äidin terveydentilaa ja tarvittaessa tehdä ultraäänitutkimus tai ohjata äiti eteenpäin.

Mitä aikaisemmin riski tunnistetaan, sitä enemmän aikaa on toimia

Raskaus ja synnytys ovat luonnollisia osia elämää, mutta ne eivät ole riskittömiä. Siksi jokaisella odottavalla äidillä pitäisi olla mahdollisuus saada tietoa, seurantaa ja tarvittavia tutkimuksia riippumatta hänen taloudellisesta tilanteestaan tai asuinpaikastaan.

Jos mahdollinen riski tai komplikaatio havaitaan jo ennen synnytyksen käynnistymistä, perheellä on enemmän aikaa valmistautua. Äiti voidaan ohjata sairaalaan, jossa on tarvittava osaaminen ja valmius hoitaa synnytys turvallisesti. Samalla voidaan välttää tilanne, jossa ongelma huomataan vasta hätätilanteessa.

HSH Health Clinicillä tarjoamme maksuttomia raskausajan ultraäänitutkimuksia osana laajempaa työtä äitien ja vauvojen terveyden tukemiseksi. Samalla pyrimme vahvistamaan tietoisuutta siitä, että raskauden seuranta kannattaa aloittaa ajoissa – ei vasta silloin, kun jokin tuntuu olevan vialla.


Seuraava
Seuraava

Yhdessä oppien ja kasvaen - Inkluusiota edistämässä